Sunday, April 6, 2014

OI VISBY!

Avasin pitkästä aikaa kotikoneeni, kun tämä on hiukan oikutellut ja olenkin käyttänyt ainoastaan iPadia. No mutta kannatti avata, koska löysin täältä kuvia joita en ole koskaan muistanut julkaista...

Kyseessä on mun ja Mimmin reissu Visbyyn, Visbyhyn (miten se taipuu???) viime elokuussa, josta löytyy muutama kuva täältä.

Reissu kuten kaikki muutkin reissut alkoi sillä, että jännitettiin mahdutaanko me penkkeihin koneessa ja meneekö vyö kiinni. Oikein hyvin meni ja selvittiin jälleen kerran ilman jatkopalan tilaamista. Tosta on tullut meille jo ihan vitsi, kun aina reissuun lähtiessä pitää laittaa toiselle se viimeinen kuva koneesta, että KIINNI MENI. :D Ollaan luettu liikaa kauhutarinoita...

Saapuessamme kohteeseen, oli ensimmäinen kriisi jo ilmoilla: MISSÄ ON MEIDÄN VUOKRA-AUTO? Kaikki paikat oli kiinni ja tuntui ettei kukaan tiennyt mistä vuokrafirmamme kioskin löytää. No löytyihän se sitten muutaman ruotsiksi ja englanniksi väännetyn puhelun jälkeen ja maksun jälkeen saatiin avaimetkin käsiimme. Autoa ei tietenkään ihan heti löytynyt, vaan pyörittiin pihalla hetken, kunnes löydettiin auto... No siinä sitten tietenkin oli oma säätönsä päästä matkaan, mutta n. 15min myöhemmin oltiin jo hotellilla. Siellä Mimmi (kuski) manaili hieman niitä keskustan ajoreittejä, kun oli pelkkää mäkeä, mukulakiveä ja kapeita kujia. Minä (dj) lepyttelin Mimmiä hyvillä biiseillä.

No hotelliin päästiin (kai siinäkin joku oma hässäkkänsä oli) ja olikohan se tässä vaiheessa, kun päätettiin ottaa sellaset katkarapuleivät siitä jääkaapista... No ne oli sitten tietenkin päivän vanhat majoneesipläjäykset ja maistui sitä, että meistä kumpikaan ei ole kyennyt palaamaan katkarapuleivän ääreen tuon tapauksen jälkeen. En vieläkään ymmärrä miksi Mimmi sai leivästä -50%, mutta minä maksoin täyden hinnan? :D

Hotellihuone jaettiin tietenkin jälleen (kuten aina) ja kunhan oltiin saatu räjäytettyä kamamme ympäri huonetta, niin lähdettiin etsimään ruok... tutustumaan kaupunkiin. Hotelli oli ihan keskustassa ja tässä kuvia sieltä. Huokailen taas, koska tuo paikka on vaan niin kaunis ja tunnelmallinen.








Tässä halusin kuvata Mimmiä Kompis-tölkin kanssa ja näitä kuvia koneeltani löytyykin ehkä 20.


Mimmikin oli ottanut kuvan minusta Kompis-tölkin kanssa. Kiitos tästä kuvasta Mimmi. 










Tässä Mimmi on myös ilmeisesti ottanut asukuvan meikäläisestä. Löydettiin heti ensimmäisenä iltana tuo Torgkassen, joka oli paikallinen ruokakauppa. Eipä siinä, mutta sieltä löytyi myös KINA-rakeita. Muistatteko niitä mitä sai aina laivalta? Riisisuklaata ihanalla kuorrutuksella? NIIIN HYVIÄ. Maistan ne suussani nyt...



Kirjoittelin jo aiemmin, että käväisimme tuolla Peppi Pitkätossun kotona, mutta en kertonutkaan, että samaiseen reissuun kuului myös vierailu vesipuistoon. Ulkona oli ihan törkeän kylmä ja vesipuisto oli auki viimeistä päivää, niin meidän oli päästävä sinne. Hauska reissu siitäkin tuli siinä vaiheessa, kun mentiin yhdessä yhteen mäkeen ja donitsiin, ei meinattu päästä mitenkään liikkeelle ja takanamme jonottanut perhe oli todella vaivautuneita kun siinä yritettiin työntää itseämme liikkeelle... Matka olikin sitten todella vauhdikas ja tullessamme alas meinattiin lentää yli siitä altaasta. :D Eipä siinä, kun ei sitten meinattu saada itseämme irti siitä pirun donitsista ja lopulta kontattiin pois sieltä altaasta muutaman uteliaan silmäparin katsellessa. Noustessamme huomattiin iso kyltti, joka huusi "Painoraja donitseissa 120kg". Se hieman ylitettiin yhdessä. En voi vieläkään kirjottaa tätä nauramatta... TEIDÄN OLISI PITÄNYT NÄHDÄ MEIDÄT ÄHISEMÄSSÄ SIELLÄ JA NAURAMASSA NIIN ETTÄ KOKO PUISTO RAIKUI. :D





No loppureissusta tajuttiin myös, että oltiin käytetty bensaa ihan liian vähän, vaikka oltiin käyty tutustumassa paikkoihin, joten lähdettiin Fårö-saarelle tutustumaan kalkkikivimuodostumiin ja Gotlannin ensimmäiseen majakkaan. Siellä oli upeat maisemat (ja järkyttävä tuuli) ja nämä asukuvat onkin tuolta kyseisestä paikasta. Totuus on kuitenkin tässä:




Että sellainen reissu. Mun on pakko päästä äkkiä reissuun taas Mimmin kanssa. En voi ymmärtää miten meidän matkoilla aina sattuu ja tapahtuu? Ollaan ulvottu ääneen muistellessamme matkojamme esimerkiksi Egyptiin, Kyprokselle, Nyciin... Sieltä löytyy muisteltavaa.

Onko kukaan teistä käynyt Visbyssa? Suosittelen tutustumaan paikkaan. Siellä on maailman parhaita ravintoloita, kuten Crepes-ravintola ja no Crepes-ravintola ja miljoona muuta ihanaa ravintolaa johon ei keretty vielä. Aion niin viedä Jukan tänne joskus!!!

Tuesday, March 4, 2014

SYVÄLLE ITÄÄN

Noniin häistä onkin tosiaan jo kuukausi, mutta meikäläinen on ilmeisesti jäänyt todellisiin häätunnelmiin tämän blogin osalta...

Todellisuudessa oikeasti olen edelleenkin ollut ihan turhan sairas ja tehnyt muuttoa uuteen kotiin. Me ollaan jo useampi kuukausi katseltu Jukan kanssa uutta kotia, kun tämä Kruununhaan kaksio on alkanut tuntua pieneltä. Tykätään tästä kuitenkin niin paljon, että annettiin projektille aikaa ja sovittiin, että muutetaan vasta sitten kun löydetään meidän koti. Kun mentiin katsomaan tuota uutta kotia ensimmäistä kertaa, niin sovittiin että Jukka antaa jonkun merkin jos tykkää siitä. Hämmennyin hieman, kun jossain vaiheessa Jukka puristi minua pers.. hanurista ja meni hetki tajuta, että tämä oli nyt se merkki. :D

Olen myös viimeisen kuukauden saanut turhautumiseen asti vastata kysymykseen siitä olenko raskaana. Tämä ei ole suinkaan tullut siitä, että näyttäisin siltä (Olen näyttänyt kohta 29v), vaan siitä että olen mennyt naimisiin ja nyt kaiken huipuksi vielä muutamme isompaan kotiin. Tiedän ettei kukaan tarkoita pahaa kysyessään, mutta silti... Kun tekisi mieli vain sanoa suoraan, että voi kuule kun enhän edes voi tässä vaiheessa tietää voimmeko edes saada lapsia, enkä aio alkaa stressaamaan tästä aiheesta. Lapsi on meille asia jonka jossain vaiheessa haluamme, mutta kaikki ajallaan. Olen itse todella varovainen kysellessäni ihmisiltä tästä asiasta, koska olen nähnyt läheltä miten raastavaa se voi olla, kun lapsia halutaan muttei niitä voi saada. Minä olen mennyt naimisiin rakkaudesta mieheeni ja muutan uuteen kotiin, koska haluan tilaa. Lapsia meille tulee jos niin Luoja suo. Niin simppeliä. 

Noniin ja sitten pinnallisempiin aiheisiin... 

Sisustaminen. Minähän siis rakastan sisustamista, sisustusohjelmia, sisustusblogeja ja kaikkea sisustamiseen liittyvää. Olenkin jo kerännyt iPadin täyteen erilaisia inspiraatio-kuvia ja "ajatuksia"... Jukka on myös kova sisustamaan, mutta onneksi meillä on samanlainen näkemys monistakin asioista, eikä hirveitä riitoja saada tästä aikaiseksi. Asunto sinänsä on hyvin erilainen kuin tämä meidän nykyinen, joten muutoksia tulee. Sisustaminen taitaa olla ainoa asia jossa olen kärsivällinen ja jos haluan jonkun asian, niin valmis myös säästämään siihen. Makuni ei myöskään muutu yhtä usein kuin esimerkiksi vaatteissa ja rakastan kierrätettyjä/ itsetehtyjä huonekaluja. Myös tekstiilit ja erilaiset printit miellyttää kovasti, joten katsotaan mitä tästä tulee... Ikuisuusprojekti nimeltä Koti.

Uusi kotimme sijaitsee Itä-Helsingissä, jonne en olisi koskaan ajatellut muuttavani jostain syystä. Alue on kuitenkin ihanan rauhallinen ja täynnä mitä kauniimpia taloja. Iso muutoshan se on hypätä täältä Kruununhaasta kerrostalosta Vartiokylään paritaloon, mutta uskon sen olevan erittäin positiivinen sellainen. Niin ja mainitsinko jo, että Mummi asuu ihan lähellä. Se on parasta, kun Mummeli voi tulla meille kyläilemään.

Yksi asia mikä muutossa kuumottaa paljon on se, että Jukka haluaa minun palaavan autokouluun. Alotin aikoinaan autokoulun Liekissä, jossa mulla oli paras opettaja nimeltä Lefa. Sillä oli hauskat jutut, pitkä pinna ja kärsivällinen ote mun kanssa. Autokoulu tyssäsi aivan järjettömään työputkeen ja burn outiin ja siitä lähtien olen varmaan viikottain miettinyt, että pitäisi soittaa sinne ja mennä suorittamaan se loppuun. Olen yleensä todella aikaansaava, mutta jostain syystä minua hävettää niin paljon tämä autokoulun jättäminen kesken, etten vaan ole saanut aikaiseksi. ONKO VERTAISTUKEA? VOISIKO JOKU POTKIA MINUA ETEENPÄIN TÄSSÄ ASIASSA? ANYONE?




 Nyt laitan paistin uuniin ja yritän mennä vähän pakkaamaan. Me ollaan kuljeteltu tavaroita pikkuhiljaa ja pakko sanoa, että olinkin jo kerennyt unohtaa miten puuduttavaa hommaa tämä muuttaminen on... Puuh.

Palataan taas, toivottavasti sitten jo Vartiokylästä. :')

Ps. Nämä kuvat on Mustikkamaalta joitain viikkoja sitten. Päässä Blockfestin pipo, kaulassa Monkin kaulaliina, takki on Columbian toppatakki, housut Forever 21:sta ja kengät Sorelit. Takki ja kengät on saatu joskus blogin kautta, pipo taas ystäviltä.

Tuesday, February 4, 2014

HAPPY WIFE, HAPPY LIFE!

Ja näin hän palaa jälleen pitkän hiljaisuuden jälkeen, on nimittäin vähän kiirettä pitänyt... Jotenkin viimeiset pari viikkoa on humahtanut ihan hullulla tahdilla, mutta hyvästä syystä. Paljon kivoja työjuttuja ja noh... Yksi maailman paras juttu.

Jukka kosi mua viime vuoden puolella Lapissa ja ideana oli se, että karataan vihille. Ihan tähän en suostunut, sillä olen aina halunnut, että Mummi saattaa mut alttarille. Näinpä sovittiin hääpäivä heti, varattiin kirkko ja päätettiin ettei kerrota kenellekkään... edes perheille.

Eilen se suunniteltu päivä sitten oli. Sape tuli päivällä meikkaamaan mua meidän kotiin ja sitten käveltiinkin tästä se pari minuuttia meidän kotikirkkoon tuohon Senaatintorille jossa odotti vain muutama läheinen. Koko Tuomiokirkko oli varattu vain meille ja pakko myöntää, että jo siinä pihalla alkoi vähän kädet täristä. Pappina meillä oli ihana perhetuttumme, jonka luona oltiin käyty aikaisemmin palaveeraamassa. Tuo puolituntinen oli jotenkin ihan maagisen romanttinen ja meinasin pakahtua onnesta Jukan pujottaessa sormusta sormeeni. Sormuksesta laitoin muuten kuvan Instagramiin. Se on 1800-luvulta ja löytynyt Englannista. Meidän vaihtoehdot oli suunnitella itse ja teettää sormus tai sitten ostaa joku todella, todella vanha sormus. Kun tämä sitten löytyi, niin paluuta ei ollut. Jukan sormus tilattiin Jenkeistä ja se on mustaa kultaa.

Tässä muutama kuva meidän hetkestä. Olen niin onnellinen vaimo. Hääjuhla aiotaan järjestää myöhemmin tänä vuonna ystävien ja perheen kesken. :)

... Ja kyllä. Olen aina halunnut mennä naimisiin paljain varpain, mutta talvesta johtuen jouduin tyytyä olemaan sukkasiltani. :))












Sunday, January 19, 2014

VUOSI SITTEN...

Tänään nautittiin aurinkoisesta päivästä Lappeenrannassa isovanhempieni luona. Luna oli jälleen tietenkin pääosassa ja näinpä kaikki kuvatkin on melkein meidän 30kg prinsessasta. Lunahan on nyt puolivuotias, eikä tosta enää hirveästi kasva... ainakaan toivottavasti. :D Ollaan menty jo humisten yli Lunan äidistä Polkasta, mutta onneksi isään on vielä 17kg matkaa. ;)

Koko ajomatka kotiin oli yhtä fiilistelyä tulevaisuudesta ja pysähdyttiin vielä lisä-fiilistelyille Porvooseen, kun Jukka halusi viedä mut sinne syömään. Käytiin kävelemässä Vanhassa Porvoossa ja ollessamme suosikkiravintolamme Sica Pellen edessä me tajuttiin, että hitto siitä on tasan vuosi, kun vein Jukan yllärinä Porvooseen lemmenlomalle. Ruvettiinkin siinä sitten oikein miettimään mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunut ja huh miten paljon kaikkea on tapahtunut. Musta tuntuu, että tästä tuli nyt meidän "perinteinen Porvoo-päivä", joten jännityksellä jäädään odottamaan miten asiat on ensi vuonna... :')


Rakkaus.

Mitä jäbä duunaa?

Mä kiipeen tänne, koska mä oon iso ja voin kiivetä tänne.

Täältä mä tuun, kohta jo perillä.

Noniin. Pose jaaaa sitten nami, kiitos.

Jukan ehdottomat suosikkikengät nyt on nämä Sorelit. Marmatan sille aina, että voisi pitää vähän parempaa huolta kengistään ja olenkin saanut kuulla olevani kenkien suhteen ihan käsittämätön kontrollifriikki. Jukka juuri eilen päivitteli, että miten voin huolehtia kengistäni niin paljon, mutta vaatteiden suhteen olla ihan huithapeli. Nämä oli mun lemppareimmat miesten talvimallistosta ja soveltuvat mielestäni hyvin myös kaupungille.


Tässä sitten mun Sorelit. Sain nämä joskus kesällä ja olen odottanut innoissani pakkasia, että pääsen testaamaan onko ne oikeasti niiiiin kestävät. Noissa on sellainen huopasukka sisällä ja noi taitaa olla ainoat kengät joissa mun varpaat ei tällä hetkellä jäädy JA joihin mahtuu villasukka sisälle. Noissa tallustelin tänään Porvoossakin.


Ahh. Haluan luistelemaan tuonne! En oo kyllä hetkeen luistellut, joten ilmoitin haulavani treenaamaan johonkin keskellä yötä. Mä niin haluaisin kodin tuosta joen varrelta...

Tässä me nyt pönötetään.

Nyt haluan ehkä kömpiä peiton alle katsomaan jotain leffaa, koska niin tehtiin myös vuosi sitten. Olen jotenkin taas niin onnellinen elämästäni, ettei järkeä. Huomenna onkin sitten maanantai ja tilanne saattaa olla ihan toinen jos nousen väärällä jalalla sängystä... No jos rehellisiä ollaan, niin tilanne saattaa muuttua vielä tämän illan aikana. Pyörremyrsky kun olen. Ja nainen vieläpä. :)))

Millasia haaveita teillä on? Onko teillä jotain fiksaatioita joihinkin paikkoihin kuten mulla on vanhaan Porvooseen?

*Sorelit blogin kautta saatu.

Thursday, January 16, 2014

I NEVER LIKED THIS COLOR

Oikein hyvää iltaa täältä Kruununhaasta. Mä olen köllinyt tänään koko päivän kotona, sillä sain ilmeisesti meidän työpaikan Aleksilta jonkunlaisen vatsataudin. Ainahan joku syyllinen pitää olla ja koska Aleksi on niin ihana, niin tiedän sen kestävän tämän minun osottelun ja syyllisen nimeämisen. Aleksi on siis meidän tekninen tuottaja ja yksi mun parhaista työkavereista, koska se vaan on niin aurinkoinen ja aina piristää päivää. En usko sen lukevan välttämättä näitä hehkutuksia...

Mutta tosiaan tänään olen kärvistellyt kovissa vatsakivuissa ja näpytellyt sähköpostia peiton alta. Ei tämä oma sänkykään huono toimisto ole tälleen aina välillä, mutta täytyy sanoa etten yhtään kaipaa sitä kotona työskentelemistä. Nykyään on taas niin kiva tulla kotiin, kun ei ole istunut koko päivää pyjamassa täällä ja heitellyt koiralle lelua. Ehkäpä asiaan vaikuttaa se, että meidän työpaikalla on todella kivoja tyyppejä ja tykkään paljon työstäni, joten en kerkeä kauheesti ajatella tätä houkuttelevaa sänkyä ja muhkeeta peittoa ennenku on jo kotiintulon aika. Hehe.

Älkää peljätkö, en ole näyttänyt ykätaudissa ihan näin freshiltä, vaan nämä on toiselta päivältä. Näytän ja haisen pahalta. En todellakaan ole sitä tyyppiä joka näyttää kipeenäkin tai nukkuessaan jotenkin erityisen kauniilta tai söpöltä. Olen punainen, haiseva, hiukset sojottaa joka suuntaan, rumat vaatteet ja ihokin yleensä heti kuivuu. MITENKÄS TE? :D

Tämäkin neule taitaa olla sieltä pirun Asos Curvelta tilattu ja siinä on selässä myös iso V-aukko. En olisi koskaan aiemmin osannut ostaa tämän väristä neuletta, koska ajattelin ettei väri sopisi mulle... No nyt olen aivan ihastunut siihen!! Ilmeisesti myös tällä hetkellä kaikki käyttövaatteeni ovat Asokselta, tai sitten vaihtoehtoisesti Ivanalta. Olen jonkinlaisessa ostolakossa, joten tilanne ei tule heti muuttumaankaan. Mulla on kammottava ikävä Jenkkeihin, joten aion suunnata sinne jossain vaiheessa tyhjän matkalaukun kanssa.

Asu siis simppeli neule Asokselta (otin tämän muuten 3 numeroa isompana kuin normaalisti) ja legginssit American Apparellilta.







UA-40678595-1