Wednesday, January 8, 2014

ERILAINEN ÄITI

Huomenna on torstai, mutta mulle ei mikä tahansa torstai. Kirjotin aikoinaan More To Loveen äidilleni avoimen kirjeen, jonka jälkeen sain melkosen viestivyöryn ja jonka jälkeen olen saanut puhua aiheesta hyvinkin erilaisten ihmisten kanssa.

Olen nyt 20 vuotta pysynyt samassa päätöksessä, etten koskaan halua puhua vaikeasta lapsuudestani julkisesti. Jostain syystä kuitenkin yhtenä päivänä päätin kirjoittaa blogiin asiasta ja voi herraisä sitä jännityksen määrää, kun rupesin saamaan ensimmäisiä kommentteja kirjotukseen. Luin monta kertaa nuo kommentit läpi ja pillitin... paljon. 

Sain pari kuukautta sitten soiton Me Naisista, koska joku seuraajani oli ottanut sinne yhteyttä ja toivonut tarinaa minusta. Ensimmäinen ajatus oli ehdoton ei, mutta jo puhelun edetessä rupesin miettimään, että miksi olen tämänkin asian suhteen niin ehdoton? Miksi en puhuisi asiasta jos siitä voi jollekkin olla hyötyä? En kaipaa ihailua, enkä sääliä, mutta tämä on asia joka on tehnyt minusta sen ihmisen joka nyt olen.

Huomenna se sitten on meidän kaikkien luettavissa. Ahdistaa, pelottaa, jännittää ja vääntää vatsasta. Ai miksikö? Kaipa tässä mennään nyt oikein rytinällä sinne pinnan alle. Asioihin joista mielestäni teistä kenenkään ei olisi koskaan tarvinnut tietää.





VOITTEKO PITÄÄ MUA HENKISESTI KÄDESTÄ JUST NYT?

Kuvat: Mirjami Pullinen napsinut Elle-lehden kuvauksista Behind the scenes-kuvia tyylijuttuun, joka minusta oli lehdessä pari kuukautta sitten.


37 comments :

  1. *Tarjoaa käden ja hymyilee rohkaisevasti*
    -Huomista kohti, upea nainen! :)

    ~Tammenterhonen~

    ReplyDelete
  2. Oikein paljon tsemppiä ja haleja siulle ! <3 Minusta on hyvä, että tällaisia kipeitäkin asioita voi käsitellä ja juuri niinkuin itse sanoit, joku muu saattaa saada sinulta apua! Ja samanlaista rohkeutta kuin mitä siulle on tullut!

    ReplyDelete
  3. Pidän sua kädestä kiinni henkisesti, pyyhin jännityksen tuomia kyyneleitä myös.

    Ihanaa, että jaat tarinasi. Koska tiedän varmuudella, että joku saa siitä lohtua omaan elämäänsä. Miksi pitää sitä salassa, koska eihän se ole sinun vikasi, että asiat ovat menneet miten menivät.

    Tsemppiä huomiselle! On varmaan erittäin jännittävää :) *halirutistus*

    ReplyDelete
  4. Hyvä että asioista puhutaan. Oma äitini kuoli,kun oli 15v. eikä olleskaan mitenkään hyvissä olosuhteissa. Oman elämän rakentaminen traagisten tapahtumien jälkeen on vaikeaa,mutta mahdollista! Olet rohkea!!

    ReplyDelete
  5. Luin kirjeesi uudestaan ja itku ei ollut kaukana. Alotamme huomenna koeputkihedelmöityshoitojen lääkitykset ja koko vanhemmuuden kirjo ja siihen liittyvät ajatukset ovat sen vuoksi paljon mielessä. Olet ihana vahva nainen ja teet tärkeän teon siinä, että kerrot lapsuudestasi meille kaikille muille!

    Liityn kädestäpitäjien rinkiin ja tarraan kiinni kädestäsi.

    ReplyDelete
  6. Vaikka nyt jännittää,huomaat varmasti jo huomenna että se on turhaa :) Hyvin se menee :) Ja täytyypi katsastaa lehti :)

    ReplyDelete
  7. Oot ihan mielettömän rohkee Peppi! Täällä ruudun toisella puolella on ainaki yks tyttö, joka pitää sua kädestä kiinni. :)

    ReplyDelete
  8. Voi Peppi! Minäkin täältä tarjoan pienen käteni, jos siitä vain mitään apua on! Kävin uudelleen lukemassa kirjeesi äidille ja itkuhan se tuli uudelleen. Oma lapsuuteni on aina ollut lämmin ja onnellinen, mutta olen nähnyt läheltä niin alkoholisoituneita kuin myös huumeisiin sekaantuneita vanhempia. Peppi, olet kovin urhea! Nostan sulle niin nöyrästi hattua siitä että uskallat puhua omasta kokemuksestasi. Näistä vaikeista asioista pitäisi voida puhua avoimesti. Äläkä jännitä liikaa, olet hieno, rohkea ja lämmin ihminen!

    ReplyDelete
  9. lempikirjailijani F. Scott Fitzgerald sanoi näin kirjallisuudesta: “That is part of the beauty of all literature. You discover that your longings are universal longings, that you're not lonely and isolated from anyone. You belong.”
    ja mun mielestä se pätee kaikkiin tarinoihin, fiktiivisiin ja todellisiin, ja jakamalla sun tarinan, niin vaikeaa kuin se onkin, tuut auttamaan monia ihmisiä. jos ei muuten niin ainakin pystyt poistamaan sen eristäytyneisyyden ja yksinäisyyden tunteen mitä tietynlaiset vaikeudet elämässä aiheuttavat. olet rohkea. kiitos kaikesta mitä jaat meidän kanssa, iloista ja suruista!

    xx Stu

    ReplyDelete
  10. Ehdottomasti voidaan ja pidetäänkin!

    ReplyDelete
  11. Voi. Kiitos että jaot kirjeesi, luen ehdottomasti lehtijutun! Ja otan oman viisivuotiaan tyttäreni viereeni nukkumaan vaikka joka yö, jos hän tahtoo. <3

    ReplyDelete
  12. Voi. Kiitos että jaoit kirjeesi ja luen ehdottomasti lehtijutun! Ja otan oman viisivuotiaan tyttäreni viereeni yöksi vaikka joka yö! <3

    ReplyDelete
  13. Kaikki menee hyvin Peppi, olet rohkea nainen! Tulisipa mustakin joskus samanlainen kuin sinä..:) Pitelen sua molemmilla käsille kädestä!

    ReplyDelete
  14. Tsemppiä! Oot todella rohkea! :)

    ReplyDelete
  15. Huh, kun alkoki taas itkettämään tuo sun teksti. Kovasti tsemppiä <3

    ReplyDelete
  16. Peppi, olet ihana! Teit hyvin ja oot rohkea <3

    ReplyDelete
  17. Huomista odottaen, kädestä pitäen <3 olet rohkea! :)

    ReplyDelete
  18. Olen lukenut nyt puolet tuosta Me Naisten tarinasta ja pakko oli pitää taukoa koska tuli jotenkin tarvetta kirjoittaa tänne. Muistan kun luin blogista ensimmäisen kerran saman tarinan. Itkin paljon, nyt en enää itke vaan lähinnä tunnen todella suurta kunnioitusta että tämä tarina on saanut jos mahdollista vielä suuremmankin yleisön kun on nyt yhdessä suomen suurimmassa naistelehdessä.
    Toivottavasti tarinan löytävät lapset ja nuoret jotka joutuvat kokemaan saman tai ovat joutuneet. Vertaistuki on äärettömän tärkeää lapsille. Tietää että ei ole ainoa. Ja että kauheistakin asioista voi selvitä.
    Mutta ennenkaikkea toivon että tämä tarina tavoittaisi äitejä joilla on ongelmia, jotta sellaiset äidit pysähtyisivät, hakisivat apua, jotta kukaan pieni 4-vuotias ei ikinä joutuisi huolehtimaan äidistä vaan saisi olla lapsi.

    Äärettömän syvä kiitos ja kumarrus rohkeudestasi, tekisi mieli halata sinua <3

    ReplyDelete
  19. Luin juuri äsken MeNaisten jutun. Lehti tarttui kauppareissulla käteen sattumalta, osin siksi että kannessa mainostettiin haastatteluasi. Juttu oli hieno ja tarinasi todella inspiroiva ja koskettava. Kiitos, kun valaisit rohkeudellasi ja olemuksellasi, omalla tarinallasi, harmaan päiväni.

    ReplyDelete
  20. Ostin tänään Me Naiset, kun huomasin nimesi lehden kannesta. En malttanut ruokatunnilla edes osallistua työkavereiden keskusteluun, kun syvennyin niin haastatteluusi. Juttu oli todella hyvä ja koskettava, hienoa että suostuit haastateltavaksi. Vaikka emme tunne, koen olevani sinusta todella ylpeä. Olet päässyt pitkälle ja erityisen mahtavaa oli lukea sekä lehdestä että blogistasi, kuinka onnellinen nyt olet. ♥

    -katjuska

    ReplyDelete
  21. Rohkea nainen! Osan jutusta luin menaisten sivuilta, ja vaikka suunnittelin tästä alunperin lepoiltaa, taidan käydä salilla polkemassa lenkin kuntopyörällä ja lukemassa samalla jutun kokonaisuudessaan. :)

    ReplyDelete
  22. Käsi kädessä <3

    ReplyDelete
  23. Äärettömän suuri kiitos sulle Peppi niin tuosta vanhasta blogipostauksesta kuin tuosta Me naisten-jutustakin! ♥ Mä toivon edelleen, että isä olisi valinnut aikoinaan toisin ja näin tehnyt mun lapsuudesta astetta paremman. Mä olen itkenyt tuota siun juttuas lukiessa ja pakko sanoa, että sä olet mielettömän rohkea ihminen. Sinäkin selvisit, niin ehkä minäkin vielä joskus.

    ReplyDelete
  24. Luin vanhan kirjoituksesi More to love:sta, tuli kylmät väreet ja kyyneleet silmiin. Luin myös MeNaisten jutun, olet todella rohkea ja voi tolla ylpeä itsestäsi!!!

    -H

    ReplyDelete
  25. Ostin kyseisen läpyskän hyvin pitkän ostolakon jälkeen ihan hetken mielijohteesta. Meinasin jo tuskastua kliseiseen sisällöttömyyteen ja nakata koko lehden mäkeen, kunnes juttu sinusta osui silmiini. Wow. Olet sinä uskomaton Nainen.

    ReplyDelete
  26. Muistan kirjoituksesti MTL:stä, itkin silloin. Itkin nytkin. Olet mieletön nainen ja esikuva. Kiitos! :)

    ReplyDelete
  27. Kiitos Peppi että kerrot kokemuksistasi, vaikka ne ovatkin sellaisia joita kenekään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan. Tämä on myös muistutus meille aikuisille siitä että asioihin pitää puuttua jos näkee lasten kärsivän. Paljon onnea ja menestystä sinulle Peppi ja toivon että saat joskus oman perheen 💛

    ReplyDelete
  28. Mie kävin kipasemassa lehen kiskalta torstaina sen takia, kun halusin lukea sun jutun! Ja täytyy sanoa, että vaikka se tuntuki pahalta lukea, miten vaikea lapsuus sulla on ollu, niin härregyyd miten rohkea ja vahva nainen sie oot! Sie oot päässy tekemään ihan mielettömiä juttuja ja oot kyllä sen kaiken hyvän ansainnu! Sua ei voi kun vaan ihailla! :)

    ReplyDelete
  29. Kiitos Peppi! Olet mahtava nainen!:) ♥

    ReplyDelete
  30. Pidän kädestä ja kiitän rohkeasta kirjeestä ja haastattelusta, joilla on merkitystä. Vetää sanattomaksi. Mutta kiitos... <3

    ReplyDelete

Please leave a message. :)

UA-40678595-1