Tuesday, March 4, 2014

SYVÄLLE ITÄÄN

Noniin häistä onkin tosiaan jo kuukausi, mutta meikäläinen on ilmeisesti jäänyt todellisiin häätunnelmiin tämän blogin osalta...

Todellisuudessa oikeasti olen edelleenkin ollut ihan turhan sairas ja tehnyt muuttoa uuteen kotiin. Me ollaan jo useampi kuukausi katseltu Jukan kanssa uutta kotia, kun tämä Kruununhaan kaksio on alkanut tuntua pieneltä. Tykätään tästä kuitenkin niin paljon, että annettiin projektille aikaa ja sovittiin, että muutetaan vasta sitten kun löydetään meidän koti. Kun mentiin katsomaan tuota uutta kotia ensimmäistä kertaa, niin sovittiin että Jukka antaa jonkun merkin jos tykkää siitä. Hämmennyin hieman, kun jossain vaiheessa Jukka puristi minua pers.. hanurista ja meni hetki tajuta, että tämä oli nyt se merkki. :D

Olen myös viimeisen kuukauden saanut turhautumiseen asti vastata kysymykseen siitä olenko raskaana. Tämä ei ole suinkaan tullut siitä, että näyttäisin siltä (Olen näyttänyt kohta 29v), vaan siitä että olen mennyt naimisiin ja nyt kaiken huipuksi vielä muutamme isompaan kotiin. Tiedän ettei kukaan tarkoita pahaa kysyessään, mutta silti... Kun tekisi mieli vain sanoa suoraan, että voi kuule kun enhän edes voi tässä vaiheessa tietää voimmeko edes saada lapsia, enkä aio alkaa stressaamaan tästä aiheesta. Lapsi on meille asia jonka jossain vaiheessa haluamme, mutta kaikki ajallaan. Olen itse todella varovainen kysellessäni ihmisiltä tästä asiasta, koska olen nähnyt läheltä miten raastavaa se voi olla, kun lapsia halutaan muttei niitä voi saada. Minä olen mennyt naimisiin rakkaudesta mieheeni ja muutan uuteen kotiin, koska haluan tilaa. Lapsia meille tulee jos niin Luoja suo. Niin simppeliä. 

Noniin ja sitten pinnallisempiin aiheisiin... 

Sisustaminen. Minähän siis rakastan sisustamista, sisustusohjelmia, sisustusblogeja ja kaikkea sisustamiseen liittyvää. Olenkin jo kerännyt iPadin täyteen erilaisia inspiraatio-kuvia ja "ajatuksia"... Jukka on myös kova sisustamaan, mutta onneksi meillä on samanlainen näkemys monistakin asioista, eikä hirveitä riitoja saada tästä aikaiseksi. Asunto sinänsä on hyvin erilainen kuin tämä meidän nykyinen, joten muutoksia tulee. Sisustaminen taitaa olla ainoa asia jossa olen kärsivällinen ja jos haluan jonkun asian, niin valmis myös säästämään siihen. Makuni ei myöskään muutu yhtä usein kuin esimerkiksi vaatteissa ja rakastan kierrätettyjä/ itsetehtyjä huonekaluja. Myös tekstiilit ja erilaiset printit miellyttää kovasti, joten katsotaan mitä tästä tulee... Ikuisuusprojekti nimeltä Koti.

Uusi kotimme sijaitsee Itä-Helsingissä, jonne en olisi koskaan ajatellut muuttavani jostain syystä. Alue on kuitenkin ihanan rauhallinen ja täynnä mitä kauniimpia taloja. Iso muutoshan se on hypätä täältä Kruununhaasta kerrostalosta Vartiokylään paritaloon, mutta uskon sen olevan erittäin positiivinen sellainen. Niin ja mainitsinko jo, että Mummi asuu ihan lähellä. Se on parasta, kun Mummeli voi tulla meille kyläilemään.

Yksi asia mikä muutossa kuumottaa paljon on se, että Jukka haluaa minun palaavan autokouluun. Alotin aikoinaan autokoulun Liekissä, jossa mulla oli paras opettaja nimeltä Lefa. Sillä oli hauskat jutut, pitkä pinna ja kärsivällinen ote mun kanssa. Autokoulu tyssäsi aivan järjettömään työputkeen ja burn outiin ja siitä lähtien olen varmaan viikottain miettinyt, että pitäisi soittaa sinne ja mennä suorittamaan se loppuun. Olen yleensä todella aikaansaava, mutta jostain syystä minua hävettää niin paljon tämä autokoulun jättäminen kesken, etten vaan ole saanut aikaiseksi. ONKO VERTAISTUKEA? VOISIKO JOKU POTKIA MINUA ETEENPÄIN TÄSSÄ ASIASSA? ANYONE?




 Nyt laitan paistin uuniin ja yritän mennä vähän pakkaamaan. Me ollaan kuljeteltu tavaroita pikkuhiljaa ja pakko sanoa, että olinkin jo kerennyt unohtaa miten puuduttavaa hommaa tämä muuttaminen on... Puuh.

Palataan taas, toivottavasti sitten jo Vartiokylästä. :')

Ps. Nämä kuvat on Mustikkamaalta joitain viikkoja sitten. Päässä Blockfestin pipo, kaulassa Monkin kaulaliina, takki on Columbian toppatakki, housut Forever 21:sta ja kengät Sorelit. Takki ja kengät on saatu joskus blogin kautta, pipo taas ystäviltä.

38 comments :

  1. Onnea uuteen kotiin, Peppi! Sisustus se vasta onkin pitkän matkan laji, jossa yleensä kiireettömästi syntyy paras lopputulos. Usein vasta hetken asumisen jälkeen uuden kodin henki alkaa hahmottua ja selkenee, mitä minnekin haluaa ja millä tyylillä. Noista raskausuteluista... En tajua, miten ihmiset voivat olla niin ajattelemattomia. Sillä sitä se yleensä on, uteliaisuutta ja ehkä jokinlaista kapeakatseisuutta.

    Onnellisia hetkiä oman pienen perheesi kanssa! (Toinen asia mikä ottaa kupoliin on se, että kaksi aikuista yhdessä eivät muka olisi perhe vaan se perhe perustetaan vasta sitten kun lapsi syntyy. Höpöpuhetta, sanon minä!) :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihana!! Voi kuule, mulla oli jo kirjoitettuna tuossa, että tai entäpä jos vaikka toinen meistä ei haluaisi lapsia, eikö sillon oltaisi perhe? Joten veit sanat sormistani. ;)

      Onneksi mulla on tuollaisia inspiraationlähteitä, joiden avulla sisustaminen on ahh-niin-mukavaa. <3

      Delete
  2. Autokouluun vaan! :-) Minullakin homma keskeytyi sairauden takia päälle kahdeksi vuodeksi, mutta ei muuta kuin härkää sarvista kiinni ja soittoa menemään! Tuntui erittäin hyvältä kun lopulta sai kortin käteen kaiken tuon jälkeen :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ei, mun kyllä pitäISI... Argh miksi se on niin vaikeeta?

      Delete
  3. Siis sama kokemus autokoulusta. Aloitin ja kaikki meni hyvin, tykkäsin ja Se sujuikin. Sitten yhtäkkiä vaan koko elämä heitti kuperkeikan, autokoulu oli viimeinen asia mielessä. Se jäi roikkumaan, hoidan ens viikolla, no kesällä on aikaa, jos ennen joulua sais... Yhtäkkiä tajusin etten kehtaa soittaa ja selittää.. Se hävettää, koska en ole Sellanen joka jättää asioita kesken. Kiitos, tajusin etten ole ainoa ja nyt päätän hoitaa asian. Kiitos muutenkin, en tajua miten paljon voin surra ja iloita tuntemattoman ihmisen elämästä, yhtä paljonkun sun elämästä. Oot vahvin ja kaueimpia ihmisiä joita voisin nimetä. Tavallaan oot mulle suuri sankari(tar) koska sun takia nään ja usko että asiat on mahdollista saavuttaa. Kiitos peppi <3 kortti käteen vielä jonain päivänä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon sulle ihanasta kommentista. <3 Mua hävettää myös juuri siksi, etten normaalisti jätä asioita kesken/hoitamatta kovinkaan helposti, vaan saan ne hoidettua. Jotenkin ahdistaa todella, todella paljon. Mutta haluaisin niin paljon kortin, se helpottaisi meidän elämää todella paljon!

      Delete
  4. Itä-Helsinki on uus Punavuori! Näin viime kesänä Kontulan ostarilla yhdellä pubiruusulla samanlaiset ruusuhousutkin ku Pupulandian Jennillä, kannattaa karistaa ennakkoluulot :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo niin on! Ja viihdyn täällä paremmin kuin Punavuoressa. :) Ennakkoluulot on syvältä, mutta mun juuret on täällä Idässä, joten eiköhän sopeutuminen tule olemaan helppoa!

      Delete
  5. Ihanaa kun saatte uuden ja tilavamman kodin! Ja sisustaminen onkin aivan ihanaa. Hienoa että teillä on samanlainen tyyli, jolloin voitte yhdessä miettiä ja laittaa.
    Itselläni autokoulun käyminen kesti noin 2 vuotta, sekä 4 inssiajoa ennenkuin pääsin läpi! Viimeinen kerta meni todella hienosti kun ajoope oli vaihtunut, mikä oli antanut enemmän itsevarmuutta sekä sisäistä rauhaa ajamiseen. Eli mukava ja kannustava ajoope on hienoa!
    Vielä kerran onnea naimisiinmenosta sekä uudesta ihanasta kodista teille ja karvaturreille :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon. <3 Hyvä tietää, että sullakin on kestänyt toi autokoulu... itselläni tulee tänä vuonna just se 2v!

      Delete
  6. Ihana kun joku avoimesti kirjoittaa noinkin hlö:kohtaisesta aiheesta kuin lapsettomuus, josta ihan liian harvoin puhutaan! Elokuusta lähtien olen sairastellut, syytä etsittäessä löydettiin myös suht yleinen sairaus PCOS (kuulemma harvinaisen ärhäkkänä ja hankalana), jonka e-pillerit olivat vaan pitäneet "piilossa." Kaikkien kipujen ja kurjuuden keskellä lääkäri myös pamautti tiedon: "Et tule ainakaan ilman hoitoja lapsia koskaan saamaan, jos niilläkään." Näin lapsirakkaalle ihmiselle, jonka ainoa haave tulevaisuudessa on ollut vauva, oma lapsi ja nyt se kaikki haaveilu kumottiin yhdeltä istumalta. Silloin tajusin, että se ei todellakaan ole itsestäänselvää, että kaikista meistä tulee äitejä ja muodostetaan perhe vain lapsia saamalla. Se asia on nyt sisäistetty ja olen mieheni kanssa perhe kissoinemme, kuten sanoit jos luoja suo lapsi tulee, jos ei näin ei ole koskaan tarkoitettu. Harmittavan vähän tästä aiheesta vaan puhutaan, itse ainakin kuvittelisin tämän kaiken olisi huomattavasti helpompaa jos olisi jonkinlaista vertaistukea saatavilla.

    Onnea teille uusiin tuuliin ja mukavaa kevättä!

    ps olet hurjan kaunis ulkoa ja vaikutat siltä myös sisältä ;>

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihana Saara! <3 Juuri tuo on yksi niistä asioista minkä takia mielestäni ihmiset eivät saisi udella toisiltaan (ellei siis ole läheinen ystävä ja tiedä ettei toinen pane pahakseen) näistä asioista. Se ei todellakaan ole itsestäänselvää ja sitä ei sellaisena saa pitää. Voimia! <3

      Delete
  7. Ihana kun joku avoimesti kirjoittaa noinkin hlö:kohtaisesta aiheesta kuin lapsettomuus, josta ihan liian harvoin puhutaan! Elokuusta lähtien olen sairastellut, syytä etsittäessä löydettiin myös suht yleinen sairaus PCOS (kuulemma harvinaisen ärhäkkänä ja hankalana), jonka e-pillerit olivat vaan pitäneet "piilossa." Kaikkien kipujen ja kurjuuden keskellä lääkäri myös pamautti tiedon: "Et tule ainakaan ilman hoitoja lapsia koskaan saamaan, jos niilläkään." Näin lapsirakkaalle ihmiselle, jonka ainoa haave tulevaisuudessa on ollut vauva, oma lapsi ja nyt se kaikki haaveilu kumottiin yhdeltä istumalta. Silloin tajusin, että se ei todellakaan ole itsestäänselvää, että kaikista meistä tulee äitejä ja muodostetaan perhe vain lapsia saamalla. Se asia on nyt sisäistetty ja olen mieheni kanssa perhe kissoinemme, kuten sanoit jos luoja suo lapsi tulee, jos ei näin ei ole koskaan tarkoitettu. Harmittavan vähän tästä aiheesta vaan puhutaan, itse ainakin kuvittelisin tämän kaiken olisi huomattavasti helpompaa jos olisi jonkinlaista vertaistukea saatavilla.

    Onnea teille uusiin tuuliin ja mukavaa kevättä!

    ps olet hurjan kaunis ulkoa ja vaikutat siltä myös sisältä ;>

    ReplyDelete
  8. No mä en kyllä tiedä miksi se ajokortti pitää hankkia jos sitä ei halua :) Varsinkaan jos Helsingissä asuu. Onhan se ihan kiva olla olemassa, mutta jos ei halua/jaksa/jotain muuta niin ei kyllä oo vaivan arvoista, jos julkisia vois käyttää helpommin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. No se helpottaisi mun elämää ihan hirveästi. Asutaan nykyään sellaisessa paikassa, että täältä ei ole ihan hirveän helppo päästä esimerkiksi töihin. Se vaan pelottaa ja siten siitä tulee "asia jota ei halua" mutta sama mulla oli silmäleikkauksen kanssa. :D

      Delete
  9. Mullakin jäi autokoulu aikoinaan kesken, vieläpä ihan loppuvaiheessa eli ei ollu kun pari ajotuntia jäljellä plus teoriakoe ja inssi tietty. Parin vuoden tauko siinä tais tulla ja oli siis niin vaikeeta saada ittensä soittamaan sinne ja hoitamaan se asia loppuun! En itsekään oikeen tajunnut mikä siinä oli muka niin noloa, jotenkin tuntu ihan kauheelta mennä takas niille ajotunneille, mutta sitten kun sain otettua yhteyttä niin kaikki suju lopulta tosi hyvin ja oon kyllä onnellinen, että sain sen lopulta hoidetttua. Eli nyt vaan soitat ja eihän sinne ees tarvi mitään selitellä, sen kun sanoo että jäi autokoulu kesken ja nyt haluut sen suorittaa. Hyvin se varmasti menee :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ahh my idol! Ehkäpä mäkin oikeasti nyt uskaltaudun vaan soittamaan sinne. :)

      Delete
  10. ARGH, nuo raskausutelut. Voe luoja. Kun me miehen kanssa ilmoitettiin aikoinaan, että vihkikirkko olis varattuna, niin anoppi oli ensimmäinen joka kiljui "nyt ne on raskaana!". Juu, just sen takia naimisiin mennään, varsinkin tähän maailmanaikaan... ja häiden jälkeen kun satuin raskaaksi tulemaan, niin se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Kun kukaan ei juuri ottanut huomioon, että mekään ei sitä lasta noin vaan tehty. Ja pari vuotta synnytyksestä alkoi painostus, että joko tulee pikkukakkonen. Silloin napsahti ja aloin suoraa laukoa, että "Lapsia kun ei kaikki vaan tee" tai "Vaikea raskautua jos ei ole kohtua" (vaikka siis on, mutta teki mieli saada heti luulot pois.

    Mutta siis, onnea uuteen kotiin! Itselläni on edessä tapettien repimistä ja maalausta :) Kodin laittaminen on parasta!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kodin laittaminen on niin parasta. <3 Mä luulen, että multakin aletaan kohta kuulemaan _todella_ suoria vastauksia asiasta jos utelut ei lopu...

      Delete
  11. Raskausutelut on kyllä epäkohteliainta ikinä! Olen itsekin saanut kuulla läheisiltä ihmisiltä kuinka ahdistavaa ja raastavaa on kun koko ajan udellaan, että "tuleeko niitä vauvoja vai ei?". Mielestäni moista ei saisi kysellä lainkaan, ihan vaan siitäkään syystä, että se on täysin henkilökohtainen asia joka ei kuulu muille tippaakaan.

    Nyt täytyy kyllä tsempata sua tuon autokoulun kanssa! :) Kannattaa käydä se loppuun, mutta kannattaa myös autokoulun jälkeen huolehtia siitä, että heti tulee ajotunteja tarpeeksi. Mulla kävi aikoinaan niin, että ajokortin saatuani en päässyt heti ajamaan ja hankkimaan lisäkokemusta ja perstuntumaa asiaan, joten sen takia moinen kyky "unohtui" ja paniikkioireiden astuttua kuvioihin, se teki ajamisen uudelleen aloittamisesta vielä vaikeampaa.. Ajokortti on ollut ns. käyttämättä about vuodesta 2000, eli mulla on selkeesti maailman kalleimmat henkkarit :D

    Ja onnea uuteen kotiin! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos vinkistä! Mä en varmaan muuta tekisi kun ajelisi... :D Olet niin oikeassa ton kanssa, mun mielestä jokainen voisi odottaa niitä uutisia ja sitten jos niitä ei tule, niin ei tule. :)

      Delete
  12. Hei! Onnittelut talosta ja tervetuloa "kulmille" :) Eli terkut Mellunkylästä! Ja hii, mäkin lähden autokouluun nyt keväällä, todin eri skoleen kuin sä ;) Mun täytyy vaan laittaa lehdeen ilmo aina kun olen autoilemassa, että tietää kanssakulkijat pysyä kotona, on se varmaan aikamoista seikkailua ;)

    Mä en myöskään malta odottaa sun uuden kodin sisustelukuvasia, kun teidän Krunan kaksiokin on kuvista päätellen ollut ihana, on paritalo antanut varmaan valtavasti inspistä ja kun molemmat visuaalisesti lahjakkaat ihmiset pääsee toteuttamaan itseään, niin lopputulos ei voi olla muuta kuin perfect <3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oh suosikkikommentoijani asuu Mellunkylässä??? Mehän asutaan ihan lähekkäin. <3 Voi autokoulu sentään, mä en kestä kun jos säkin nyt sinne uskaltaudut, niin kaipa munkin on pakko.

      Koti on edelleen ihan räjähtänyt. Olen ollut niin sairaana tässä viimeiset viikot, että kaikki vapaa-aika menee sängyssä makoillessa tai sohvalla sarjoja katellessa. Koti on saanut nyt odottaa..

      Katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin tämä on todella, todella erilainen kuin Krunan koti. :)

      Pus!!

      Delete
  13. Mä oon välillä miettinyt miten ajattelemattomia ihmiset voi olla. Esimerkiksi jos ihmiset eroaa ja heillä ei ole lapsia, monesti sanotaan että onneksi teillä ei ollut lapsia. Ei tule mieleen, että se voi olla yksi syy eroon, että ihmiset ei välttämättä voi saada lapsia. Ja joskus ne lapset juuri "syventää" sitä suhdetta ja pysytään yhdessä kun on lapsia. Enkä tarkoita tällä sitä, että oltaisiin yhdessä lasten/lapsen takia. Ja monesti oon myös huomannut kuinka eron jälkeen lapsi tai lapset pitävät jotkut ihmiset järjissään, kun on joku josta huolehtia jne.. Ja tuntuu niin kuin yksinhuoltajien lapset olisivat jotenkin huonompia kuin ne joiden vanhemmat eivät ole eronneet.

    Noi asiat eivät todellakaan ole aina niin mustavalkoisia.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei todellakaan ole. Juuri toi mua aina ahdistaa, että ihmisten ei anneta olla erilaisia. Keskusteltiin tästä eilen babyshowereilla pitkä tovi eri-ikäisten naisten kanssa. Kaikilla oli omia kokemuksia ja pisti välillä ihan vihaksi... Ihminen ei saa olla sinkku omasta tahdostaan, koska sehän on yksinäistä ja säälittävää. Vanhempi nainen ei saa sanoa nauttivansa elämästään, kun lapset on lentänyt pesästä.. Onhan sekin nyt paheksuttavaa... Naimisiin ei saa mennä vain rakkauden takia, kuka niin muka tekee? .... ARGH! :D

      Delete
  14. Ootte niin ihana pari Jukan kanssa! Ja onnea uuteen kotiin! :)

    Tuosta äidiksi tulemisesta tuli mieleeni, että oletko miettinyt laihduttamista ennen mahdollista raskautumista/yrittämistä? Ja en siis kysy missään nimessä pahalla tai mitään, koska itsekin olen alkanut miettimään lapsentekoa (okei, lapsia saadaan, ei tehdä) vakavasti, mutta suht runsas ylipaino vähän huolettaa. Koska onhan se fakta, että ylipaino lisää kaikenlaisia riskejä, vaikka toisaalta tiedän paljon reippaasti ylipainoisia äitejä, joiden raskaudet ovat menneet hyvin. Silti sitä jotenkin ajattelee, että tässä kolmenkympin hujakoilla runsaan ylipainon kera ei oikein haluaisi raskautua, vaan yrittää taata sille tulevalle vauvallekin parhaimmat olosuhteet siellä masussa. Ja jotenkin ahdistaa jo valmiiksi sitten kaikenlaiset saarnat neuvolassa... Sellaisiakin kauhutarinoita on nimittäin saanut kuulla.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos paljon! Me ollaan kyllä erikoinen pari välillä myöskin... Niin erilaisia. :)

      Toi laihduttaminen on hyvä pointti. Mä olen jälleen siinä pisteessä elämässäni, että menenpä lääkäriin väsymyksen, flunssan, keuhkokivun, nuhan, astmaoireiden tai ihan minkä takia tahansa, niin ensimmäinen diagnoosi on ylipaino. Ai että on ollut taas mukavaa. Onneksi on myös lääkäreitä jotka hoitaa oireita, eikä ylipainoa.

      Mietinkin siis tuota ihan samaa asiaa tuossa yksi päivä, että entäpä sitten joskus kun halutaanki lapsi... Onko tämä se asia jota saan taas kuulla kyllästymiseen asti?

      Menen päivä kerrallaan ja siksi en osaa antaa vastausta sulle. Syön pääosin todella terveellisesti ja pääsen toivottavasti pian jo liikkumaankin... Näin aion jatkaa myös sitten joskus jos meille vauva siunaantuu. :)

      Delete
    2. Hei! Haluan vaan sanoa, että minusta olisi ihan LOISTAVAA jos lääkärissä hoidettaisiin ylipainoa eikä pelkästään oireita! Minulla on erittäin runsas ylipaino ja sitä myötä vaivoja jonkin verran. Saan aina tietysti lyhyen sairasloman tai lääkekuurin, mutta olisi hienoa saada hoitoa myös siihen syyhyn. Vaikka toki ymmärrän että terveydenhuollossa ollaan kiireisiä ja minun pitäisi itse pystyä laihduttamaan. Mutta siis, tarkoitan vaan että ole onnellinen että sun hoidossa ei keskitytä pelkkään oirehoitoon :)

      Hyvää kevättä ja onnea uuteen kotiin!

      Delete
    3. Voi olisipa se niin, että hoitaisivat sitä, mutta kun keuhkotulehduksen hoitaminen jätetään pois sen takia, että "Laihduta ensin ja tule sitten takasin"-mentaliteetti on vallannut kyseisen lääkärin, niin sillon ei ole mukavaa.

      Delete
  15. Onnea uuteen kotiin!

    Pitkin blogihistorian olen huomannut, että sairastelet suhteellisen usein. Käytätkö paljon maitoa ja maitotuotteita? Niillähän epäillään olevan tekemistä elimistön tulehdustilojen kanssa. Mm Sami Sundvik on niistä kirjoittanut, esim täällä: http://samisundvik.com/2013/08/27/juommeko-maitoa-koska-se-on-kannattava-business/

    ReplyDelete
  16. Mulla on ihan paras arvauskeskuksen lääkärin tutkimus kokemus keuhkoputkentulehduksen kanssa...olin raskaana ja se laittoi mulle lähetteen keuhkoröntgeniin, sanoin et oon raskaana, johon se et "no mut sehän on paljon alempana ku sun keuhkot " SILLEEN, arvaa meninkö röntgeniin...ei voi olla noin päteviä lääkäreitä oikeesti ees olemassa :(

    ReplyDelete
  17. Ensin, ihan hirmuisen paljon onnea tuoreelle avioparille! Olette kaunis pari <3.

    Ja sitten siis ihan pakko tulla avautumaan kanssa tästä raskausjutusta.
    Mä en edelleenkään ymmärrä, miten ihmiset voivat olla niin uteliaita noiden vauva-aikaiden suhteen?
    Ja eikö oikeasti vieläkään ymmärretä sitä, miten yleistä lapsettomuus on? Ja miten äärettömän raastavaa se niille on, jotka toivovat lapsia, muttei voi saada? Ja ne ketkä raskautuvat – eikö heille voisi suoda sen ilon, että saavat ilmoittaa itse ilouutisen?

    Mulla on tilanne, että olen ollut parisuhteessa vajaat parikymmentä vuotta – pidempään kuin kukaan ystävistäni. Ikää on saman verran kuin sulla.Ystävillä ja tutuilla on perhettä. Me emme raskautta ole saanut edes yrittää, vaikka kymmenisen vuotta lapsi on ollut toiveissa. Ja se on raastavaa, odottaa että saa edes yrittää. Ja epätoivo siitä, ehtiikö yrittää tässä sairastelujen edetessä. Ja onnistuuko raskaus edes.

    Ja miten ihmiset auttavat? Kyselevät, että joko te olette lasta harkinneet? Tuijottavat vatsaani mittaillen.
    Ystävät, joilla on lapsia toteavat: "Kyllähän niitä lapsia riittää maailmassa" ...ja samaan hengenvetoon toteavat, että "Mutta kyllä oma on aina oma". Ja vaikka olen elämäsäni paljon kokenut, jotkut perheelliset ovat sitä mieltä, "Ettei ihmiset tiedä elämästä mitään, ennen kuin on lapsia". Hmm...

    Mä olen niin kiitollinen jokaiselle ihmiselle, joka lapsiasioissa ei tunne sääliä lapsettomia kohtaan, mutta yrittää ymmärtää.
    Olen kiitollinen niille, jotka pitävät ihmistä ihmisenä, vaikkei hänellä olisi lapsia. Ja niille, jotka ovat oikeasti onnelisia niiden puolesta, jotka saavat lapsia. Ja niille, jotka antavat ihmisten itse kertoa, jos tällaisia ilouutisia on, ilman uteluita.

    ReplyDelete
  18. Aivan ihanaa, että otit puheeksi noin henkilökohtaisen asian elämästäsi! <3
    Ja niin, ihmiset voivat todellakin olla erittäin hienotunteisia kohdatessaan lapsettomia ihmisiä.

    Näin pitkästä aikaa yläasteen opettajani ja hän jopa tunnisti minut. (Olen kanssasi suurinpiirtein saman ikäinen) Hän oli aivan innoissaan minut nähdessään ja tokaisi heti, että aivan pakko kysyä, kuinka monta? Olin vähän aikaa suu auki, että kuinka monta mitä? Sitten tajusin, mitä hän kyseli ja sanoin sitten vaan, että nolla. Hän katsoi minua silmät suurena vähän aikaa ja tokaisi, jaa sä oot niitä ihmisiä ja jatkoi matkaansa!! Olin hetkisen, että mitäs helvetin ihmisiä tässä ollaan?!?!

    Pisteenä i:n päälle käydessäni yksityisellä gynellä, hän ei ottanut kuuleviin korviinsa yhtään mitään mitä hänelle juttelin, vaan hehkutti karppausta laihdutusmuotona ja antoi karppiruokavinkkejä.

    Sen jälkeen päätin, että eiköhän se lapsi saa tulla sitten luomuna jos on tullakseen :)

    ReplyDelete
  19. Voi, vaikutatte kyllä niin onnelliselta parilta :)

    ReplyDelete
  20. Hei mulla oli ihan sama ton autokoulun kanssa, se oli kesken 6 VUOTTA! välillä palasin hetkeksi jatkamaan, mutta sitten se taas jäi tauolle.
    Nyt taas on ihan sama asia kakkosvaiheen suorittamisen kanssa. EN YMMÄRRÄ miten se on muka niin vastenmielinen asia hoitaa :D

    ReplyDelete
  21. moi peppi!

    itä-helsinki on IHANA! ite asustelin aina ennen punavuoressa, ullanlinnassa tai KRUNASSA ja olin kans aina sitä mieltä et "minne tahansa paitsi itä-helsinkiin!".löydettiin kuitenkin kundikaverin kanssa maailman ihanin koti kans VARTIOKYLÄSTÄ!

    päivääkään en oo katunut, että tänne muutettiin <3 koiran kanssa on ihana lenkkeillä täällä ja ihmiset on jotenki ihanan lepposia.

    tervetuloa hoodeille!

    ReplyDelete

Please leave a message. :)

UA-40678595-1